Let's NOT zumba

Häät lähenevät ja kuntokuuri tiukkenee. Ainakin teoriassa. Viime viikolla päätin, että käyn viitenä päivänä harrastamassa jotakin urheilua. No en käynyt. Lauantaina piti testata, että hääpuku mahtuu kiinni. Hyvin sujahti, pitsankin jälkeen.

Aina on kuitenkin varaa KIINTEYTTÄÄ ja sellaiselle tunnille tänään suuntasin. Vastassani tiskillä oli kori, jossa oli VIOLETTEJA lappusia. Kiinteytys oli korvattu zumballa! Vastaanoton tytölle höpöttelin jotain, että viimeisestä zumbauksestani on pari vuotta aikaa, että näinköhän pysyn mukana. Tyttö heitti sen klassisen valheen "...Zumbassa tanssiaskelilla ei ole niin väliä...". Eipä vissiin.

Vessassa oli kauhea jono, joten menin viimeisenä saliin ja jouduin tietenkin eturiviin. En voinut katsoa itseäni peilistä, sillä näytin niin spedeltä. (Note to self: älä ikinä yritä sheikata bootia sexysti tanssilattialla) Keskityin siis ohjaajan jalkoihin. Biisit ja koregrafiat vaihtuivat liian nopeasti. Yhdessä vaiheessa pääsin vähän jutun juoneen mukaan: sivulle-ristiin-sivulle loikkien, sen jälkeen pyörähdys ja taputus. Innostuin vähän liikaa ja jokainen Demin megamokia lukenut tietää miten minulle kävi. Taputin siis yksinäni väärässä kohdassa. Muut olivat siirtyneet jo seuraavaan vaiheeseen. Mokani jälkeen katsoin ensimmäistä kertaa miten muut zumbasivat. Vinkki kaikille: LET'S NOT ZUMBA ainakaan päivän valossa.

"Zumba on innostava, tehokas, helppo, latinovaikutteinen ja kaloreita polttava tanssillinen fitness-party, jonka tahdissa miljoonat ihmiset kohottavat niin kuntoaan kuin mielialaansakin."

En innostunut vaan ahdistuin, kun en osannut yhtään mitään. Kuuma ei tullut, kun en päässyt mukaan, ei siis ollut helppoa. Mieli on nyt musta. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että Zumba on hyvännäköisten naisten salaliiton tuotos, jolla saadaan nyhdettyä rahat meiltä idiooteilta.

Taidan yrittää päästä hääkuntoon jollain toisella tapaa.

"Aivan mielenvikaista läppändeerosta" - Samppa Linna

Kaikkihan alkoi viimeviikon torstaina, kun luin uutisen turkulaisesta logiikasta:
 "Turun kaupungin liikuntapalvelukeskus on kieltänyt koululaisilta hiihtämisen Impivaaran laduilla, koska lapset häiritsevät aikuisten hiihtäjien menoa."

Tästä innostuneena kaivoin  sukset pitkästä aikaa naftaliinista ja suuntasin Jyväsjärven ladulle. Sunnuntaina Jyväsjärven jää oli täynnä nauravia lapsia, jotka nauttivat liikkumisesta ja kivasta talvisäästä.(Vertailuksi: maanantaina järvellä oli kolme ihmistä minun lisäkseni.)

Katsellessani lasten touhuamista, päätin kirjoittaa turkulaisille muutaman ohjeen, joilla oma hiihtokokemukseni oli oikein onnistunut.


1. Älä panosta suksien voiteluun kahdesta syystä:

• Kun huollat suksiasi kerran kolmessa vuodessa ja kaivat juuri ennen laduille lähtöä vanhan purkin pitotököttiä ja ihmeeksesi huomaat ladulla, että suksilla pääsee eteen päin, on voittajafiilis jo kättelyssä.
• Jos voitelu ei kuitenkaan onnistu, niin lapset eivät tule tukkeeksi eteesi, sillä joudut pysähtymään parinkymmenen metrin välein putsaamaan lumikökköjä suksien pohjasta.

2. Ota aina mukaan juotavaa. Hiihtotakin taskuun mahtuu kätevästi pillimehu. Ajatus siitä, että voit pitää tauon jossain vaiheessa ja ryystää mehut, luo positiivista asennetta.

3. Toiseen takintaskuun kannattaa varata pari euroa rahaa. Meillä tuossa rannassa on laavu, josta voi ostaa makkarata ja uskoisin tällaisten nakkikioskien olevan yleisiä myös Hesburgerin synnynseuduilla. Mikään ei poista ankaraakaan aggresioita paremmin kuin nuotiolla paistettu makkara.

4. Ota jumalauti se porkka pois nenästä, pyyhi räät poskelta ja ole ihmisittäin. Älä mene hiihtämään keskellä päivää, jos muut ihmiset ottavat päähän. Muista, että aina on joku joka on sinua nopeampi hiihtäjä ja tällä logiikalla sinäkin voisit joskus olla jonkun toisen tiellä.

5. Jos kuitenkin haluat äkkäillä jostain, keskity vaikkapa seuraaviin asioihin:

Todellinen ongelma.

• Luontoa roskaavat aikuiset
• Laduilla kävelevät ihmiset
• Laduilla kävelevät koirat
• Laduille pysähtyvät juoruakat, jotka eivät siis voi siirtyä ladun reunaan töröttämään.
• Monoista tulevat rakot

6. "Vauhti se on joka tappaa" - isä.
Ota tästä isäni neuvosta vaari. Jos alkaa nimittäin kiristämään oikein rajusti, niin suksit saatanan lujaa suolle.


Terveisin,

Hiihtäjä -84


ps. kaikki Turun lapset, menkää Impivaaran laduille hiihtämään. Ei teitä voida pidättää/ rangaista mitenkään. :)

Jatkoa petkuhuiputukseen

Olin eilen taas spinningissä ja menin eturiviin niin lähelle ohjaajaa kuin pystyin, jotta voisin selvittää tämän petkuhuiputusjutun. Kyyläsin haukanlailla ohjaajan lisäyksiä ja bongasin hänen taktiikkansa. Kun ohjaaja käski lisätä vastusta, hän itse ensin vähensi vastusta ja kristi sitten takaisin samalle tasolle kuin aiemminkin oli ollut! Mä päätin näyttää närhen munat ja tein kaikki lisäykset hyvin näkyvästi. Kyllä hapotti, mutta ei oksettanut. On tainnut kunto parantua. Kiitos siis petkuhuiputtajalle. ;) Itseni takiahan mä tietty siellä salilla käyn....

Tänään itseni takia makaan sohvalla ja katson Kaunareita. Hieno homma, että Carolinen Spencerin kuolema on saatu taas vedettyä mukaan juonen käänteisiin. Itkimme siskoni kanssa aivan hysteerisenä, kun Caroline veti viimeiset henkosensa kuunnellen Ridgen sydämen ääntä. Kertakaikkisen hieno kohtaus.

Petkuhuiputusta!

Olin spinningissä ennen joulua ja vedin itseni ihan hapoille. Kun ohjaaja käski napata temmosta kiinni ja lisätä vastuksia, niin minähän tottelin. Aina vaan "lisää ja ylös ja palautukset työtehoille". Puolessa välissä tuntia oli pakko keventää, kun alkoi silmissä heittää. Hetken huijattuani, kiristin kuitenkin loppukiriin. Omatunto kolkutti nössöilystä, koska ohjaaja huusi kannustavia tsemppihuutoja "tää on tahdosta kiinni, sun pitää vaan päättää jaksaa loppuun jne."Seurauksena oli se, että tunnin jälkeen kävelin suoraan vessaan ja olin varma, että yrjöän. No heikotus meni ohi, kun istuin 15 minuuttia pukkarissa ja hörpin vettä. Olo oli sen verran heikko, että en uskaltanut heti auton rattiin lähteä.

Tästä traumatisoituneena kävin vasta viime viikolla seuraavan kerran spinningissä. Tällä kertaa otin ihan iisisti, enkä polkenut verenmaku suussa. Putsatessani käyttämääni pyörää satuin kuuntelemaan ohjaajan ja jonkun tulevan ohjaajan keskustelua. Tuleva ohjaaja päivitteli sitä, että kuinka hän on rikki tunnista, että miten hän voi koskaan vetää tunteja salin edessä. Tähän ohjaaja sanoi, että ainahan voi esittää lisäävänsä vastuksia. ELÄMÄLTÄNI MENI POHJA. Jumalauta oikeasti - mä lisään vastuksia yrjökurkussa ja ihailen ohjaajia, joilla kauniisti hiki pukkaa pintaan ja oikeasti ne vaan esittää lisäävänsä vastuksia! Onkohan niillä ohjaajilla bodypumpissa samanlaisia painoja kuin Monnilla oli se kuula Pekka Töpöhännässä???

Seuraavaksi postaus häävalmisteluistamme! Aihe kuitenkin vaati pohdiskelua ja tutustumista muiden morsiamien blogeihin. Ehkäpä myös piipahdaan häämessuilla tulevana viikonloppuna!