Eilen aamulla lähdin tapaamaan opiskelukavereitani nimeltä
mainitsemattomaan kaupunkiin (vihje: Pituuspiiri (E) 25,402 ja
Leveyspiiri (N) 60,588). Minusta kaikki oli IHANAA, vaikka jutuissani
illan aikana multa menikin monta kertaa "V****TI HERMOT". Hassua, kun on
ihmisiä, joita ei näe kuin pari kertaa vuodessa, mutta silti jutut
jatkuu aina siitä mihin viimeksi on jääty. Heitä taidetaan kutsua
ystäväksi.
[Mulla muuten pikkuisen palaa kiinni noihin kuvien asetteluihin. Luulis nyt perkele, että voisivat tehdä samanlaisen systeemin kuin kaikissa tekstinkäsittelyohjelmissa on. Toi rivityskin on jotenkin perseellään huonosti tossa alussa, mutta olkoot.]
Illalla minun piti mennä hoilaamaan kauneimpia joululauluja, mutta töitä tehdessä vierähti useampi tunti meillä kummallakin. Timoa ei kyllä kiinnosta mitkään joululaulut. Salossa asuessamme käytiin kerran yhdessä, mutta en muista enää, mitä siellä tapahtui, mutta sen jälkeen Timoa ei ole saanut mukaan kirveelläkään. Harmillista, kun jouluun laskeutumista edeltää aina helkkarin iso ylämäki.
Käytiin myös kaupassa. Kirjoittamaton sääntö meillä on, että einesruokien pitää olla -30 % ... Huomenna päästään siis syömään äitien tekemiä ruokia: Pork Satay ja Kana Kung Po. Voin laittaa ruoka-arvostelut huomenna tai ylihuomenna tai sitten tai loppuviikosta.
Kohti maanantaita. Hyi.
Eräs asia kaveriporukassamme ei muutu,
nimittäin rakkaus ruokaan. Historian ohella
syöminen on yhdistänyt meitä
aina. Useimmiten istuimme iltaa Kaislakadulla, koska sieltä saiparhaimmat
sapuskat (Kiitos!). Silloinkin kun Abloy paloi ja jouduimme jäädä
odottelemaan myrkkykaasujen hälvenemistä, olin onnellinen siitä, että
kaikista maailman paikoista olin juuri siellä. Ruokaa ja juomaa riitti.
Opiskeluaikana tapoihimme kuului myös juoda hirveät määrät viiniä.
Ensimmäisestä oikeasta palkasta kävin ostamassa meille viiniä, jolloin
ensimmäistä kertaa nostin katseeni Alkon lattiasta ylähyllylle.
Hifistely oli turhaa: ylähyllyn viinit olivat pahoja tottumattomille.
Ruokapöydän ympärillä ollaan puitu meidän neljän iloja ja suruja pian
kymmenen vuotta.
![]() | |||
Niii-i ei se mahtunutkaan kokonaisena suuhuni. | Huomatkaa "huolimattomasti" tipahtaneet kasvikset etualalla. |
![]() |
En ollut Vedettä. |
Illalla minun piti mennä hoilaamaan kauneimpia joululauluja, mutta töitä tehdessä vierähti useampi tunti meillä kummallakin. Timoa ei kyllä kiinnosta mitkään joululaulut. Salossa asuessamme käytiin kerran yhdessä, mutta en muista enää, mitä siellä tapahtui, mutta sen jälkeen Timoa ei ole saanut mukaan kirveelläkään. Harmillista, kun jouluun laskeutumista edeltää aina helkkarin iso ylämäki.
Käytiin myös kaupassa. Kirjoittamaton sääntö meillä on, että einesruokien pitää olla -30 % ... Huomenna päästään siis syömään äitien tekemiä ruokia: Pork Satay ja Kana Kung Po. Voin laittaa ruoka-arvostelut huomenna tai ylihuomenna tai sitten tai loppuviikosta.
Kohti maanantaita. Hyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti