Lounastaukoni oli tänään 11.00-11.15. Tosin alusta meni kuusi minuuttia erästä asiaa selvitellessä eli ruokailuun jäi yhdeksän minuuttia aikaa. Ensimmäinen vastoinkäyminen tuli pakettia avatessani. Pahvikuoren poistettuani vastaan tuli muovi. Aloin näpertää nurkasta muovia pois ja sainkin sen melko mukavasti aluilleen, kunnes huomasin, että ruoan seassakin näyttää olevan ihmeellinen muovinen kerros. Siinä vaiheessa tutkin ohjetta tarkemmin ja huomasin, että aluksi olisi pitänyt pistellä haarukalla reikiä kanteen. Aloin tietenkin hutkia haarukalla, mutta se oli vaikeaa, sillä ilmat olivat päässeet jo jonkun verran ulos. Onnistuin kuitenkin tekemään pari reikää. Tähän oli nyt kulunut noin minuutti. Ohjeet olivat kyllä selkeät ja jokaisen älykääpiön pitäisi ne huomata ja tajuta, mutta mä en jotenkin ajatellut asiaa. Ohjeiden mukaan ruokaa piti lämmittää kolme minuuttia, mutta ajan säästämiseksi säädin kahdelle minuutille. PLING. En osannut edelleenkään irroittaa muovikerrosta järkevästi ja se jotenkin lillui siellä kastikkeessa. Vika oli taas minussa, ei Saarioisen tuotteessa. Ideanahan taitaa olla se, että ruoasta tulee parempaa, kun nuudelit ovat ikään kuin erikseen.
Ruoan mausta tai koostumuksesta minulla ei ole juurikaan sanottavaa, sillä rehellisesti sanottuna, en ehtinyt maistella siinä viidessä ja puolessa minuutissa. Nuudelit olisivat saaneet olla liukkaampia, jotta niitä ei olisi tarvinnut pureskella niin paljon. Kanapalat olivat sopivan kokoisia, joten veistä ei tarvinnut käyttää. Seassa oli myös sopivasti suolapähkinöitä, sillä ruoasta jäi janon tunne seuraavaksi tunniksi. Annos oli suuri, sillä kellon soidessa ruokaa oli jäljellä, joten nostin kupin lähemmäs suuta, jotta saisin nopeammin syötyä. Vatsaa kuitenkin alkoi nipristellä inhottavasti, mutta taaskaan en syytä Saarioista vaan liian nopeaa lapikointia. Muutamana päivänä viikossa sattuu sellaiset vuorot, että ruokailuun ei koko päivänä ole tuota 15 minuuttia kauempaa, mutta taidan jatkossakin pysytellä niinä päivinä sosekeittolinjalla.
Timon kommentit omasta ruoastaan, joka oli jotain samantyyppistä possua:
"Valmistusvaihe: Täydellinen nautinto. Kaikki toimi. Jouhevaa, helppokäyttöistä. Paketin muovikansi totteli haarukan iskuja saumattomasti. Lämmitys mikroaaltouunissa yksinkertaista, mutta nopeaa. Valmisateria oli juuri sopivan lämmintä välittömästi nautittavaksi.
Maku: Aterian hedelmäyllätykset suorastaan sulivat kielelle. Riisi oli kuin suoraan kaakkois-aasialaisesta hienstoravintolasta. Liha sopivan mureaa ja sitä oli paljon. Kokonaisuutena yksi parhaista aterioista elämäni aikana. Ainoastaan pekonin ja kebabin puute annoksessa laski arvosanaa. Kokonaisarvosana tälle ruokahetkelle vaatimattomat 4.9/ 5."
Että näin... Timo ei lukenut tekstiäni eikä keskusteltu aterioista ennen "haastatteluani".
Jaa kuulostaa monimutkaiselta. En ehkä uskalla ostaa tätä, vaikka arviot olivatkin hyvät. Elämän pisimpiä minuutteja on muuten varmaan ku opehuoneessa laitat mikron pyörimään kolmeksi minuutiksi. Ja takana on jo jonoa. Ja sitten se ruoka ei ookkaan tarpeeks lämmintä. Ja pitää taas lämmittää ja pestä se kupu ja ja ja ja sitten pitäiski jo olla mättämässä vaatetta niskaan ja juosta kohti ulkovalvontaa.
VastaaPoista