Tavallinen tiistai.

Pomelo

Tämä blogi tulee kertomaan realistisesti kahden työssäkäyvän aikuisen elämästä.  Rakastan lukea muiden taidolla tekemiä ja tarkoin pohdittuja blogeja eli kenenkään ei kannata hermostua tästä minun räpellyksestäni. Blogini on "läppää" (trendisana yläkoulussa ja sillä voi kattaa kaikki epämieluisat tilanteet). Jos joku inhoaa yhdys sana virheitä, kannattaa lukeminen lopettaa nyt. Olen surkea niissä.

Aloitetaanpa otsikosta. Mieheni tuli hakemaan minut töistä ja hetken ajettuamme huomasin, että takapenkillämme on pomelo. Kysyin, että mistä se on tullut ja Timo kertoi saaneensa sen Secret Santalta. Ok. Ajelimme pomelon kanssa kotiin.

Tästähän saa vielä eväät huomiselle.

Kotona jatkoin sunnuntaista jauhelihakastiketta tomaattimurskalla. Spagettien kiehuessa vein vihdoinkin bioroskat ulos. Mielestäni roskis haisi lihapiirakalta, no ehkä haju tuli päältä, sillä luonnollisesti biopussi oli hajonnut ja talouspaperi sangon pohjalla oli litimärkä. Haju ei enää muistuttanut lihapiirakan suloista tuoksua. Sanko oli pakko pestä, vaikka ei olisi huvittanut. Räpätin asiasta Timolle ja vaadin häntäkin osallistumaan roskien kantoon. Kahden ihmisen taloudessahan roskia tulee kohtuuttoman paljon. Ruoka oli hyvää, vaikka salaatti olikin hieman nuhjuista. Olihan se pari-kolme päivää vanhaa.

Siirryin katsomaan kaunareita ja nukahdin. Ihan niin kuin joka päivä. Kirjoittelin pari wilmaviestiä vanhemmille, sillä päivällä en ehtinyt infota hölmöilyistä koteihin. Nyt olen tunnin yrittänyt pakottaa itseäni lenkille, mutta korvikkeeksi urheilulle perustinkin blogin. hahah... paras itseni huijaaminen pitkiin aikoihin.

Ja vielä pari jouluista kuvaa huushollistamme (huonoa kuvalaatua en pahoittele):

Kalenteri, jota en ole muistanut avata itsenäisyyspäivän jälkeen.

Paketoin lahjoja kolme päivää sitten. Etualalla myös mahtava tilaajalahja: kaulakorukello! Tuli tänään postissa... Saa ken haluaa.